Suomen vaarallisin eläin - puutiainen

Lisätty 11.05.2016

Noin joka neljäs Suomessa tavattu puutiainen kantaa borrelia-bakteeria.

Suomessa tavataan kahta puutiaislajia. Ne ovat yleinen puutiainen (Ixodes ricinus) ja taigapunkki (Ixodes persulcatus), joka tunnetaan myös Siperian puutiaisena. Kumpikin puutiaislaji on haitallinen ihmiselle, ja niihin tulee suhtautua samalla vakavuudella lajista riippumatta. Puutiaisten esiintyvyys on kasvanut voimakkaasti viimeisten vuosien aikana, kuten myös tilastoitujen borrelioosi-tapausten lukumäärä. Vuonna 1995 Suomessa todettiin kaikkinensa 345 borrelioositartuntaa, kun taas vuonna 2013 vastaava luku oli 1704. Pohjois-Savossa tilastoitiin viime vuonna (2015) 32 borrelioositartuntaa, kymmenen vuotta aikaisemmin vuonna 2005 vastaava luku oli 15.

 

Puutiainen on hämähäkkieläimiin kuuluva loinen, joka ei ole isäntälajinsa suhteen valikoiva. Näin ollen sama yksilö voi juoda veriateriansa monesta eri nisäkkäästä. Puutiaisten isäntälajiksi kelpaa yhtä hyvin esimerkiksi myyrä, lintu, kissa, koira tai ihminen, ja tästä johtuen se on tehokas levittämään tiettyjä taudinaiheuttajia. Yleistä puutiaista tavataan Suomessa lähes koko maassa aina Etelä-Lappia myöten. Taigapunkkia sen sijaan tavataan tietyillä alueilla voimakkaammin, ja esimerkiksi Pohjanlahden rannikolla se on jopa yleistä puutiaista yleisempi. Muita alueita joilla taigapunkkia esiintyy ovat Pirkanmaa, Savo, Pohjois-Karjala ja Kainuu. Ixodes-suvun puutiaisia esiintyy entistä enemmän niin Suomessa, kuin muuallakin Euroopassa. Puutiaisten runsaan lisääntymisen ajatellaan johtuvan ilmastonlämpenemisestä ja sen seurauksista joko suoraan puutiaisiin ja / tai välillisesti sen isäntäeläimiin.

 

Puutiaisen elinkierto sisältää neljä kehitysvaihetta, jotka ovat muna, larva eli toukka, nymfi ja aikuinen. Puutiainen tarvitsee veriaterian jokaisessa kehitysvaiheessa edetäkseen seuraavaan kehitysvaiheeseen, lukuun ottamatta ensimmäistä siirtymää (muna -> larva). Suomen ilmastossa siirtyminen kehitysvaiheesta seuraavaan kestää noin vuoden, eli tämän kesän nymfit ovat ensi kesänä aikuisia puutiaisia. Puutiaisten kehitykseen vaikuttavat muun muassa ilmaston lämpötila ja veriaterioiden määrä. Veriaterian puuttuessa puutiainen pysyy kehitysvaiheessaan useammankin vuoden ajan, toisaalta suotuisissa oloissa kehitysvaiheesta toiseen siirtyminen voi tapahtua nopeamminkin. Optimaalisissa olosuhteissa puutiaisen elinkierto voi kestää alle vuoden, kun taas epäsuotuisissa oloissa voi puutiainen elää jopa 16 vuotta. Aikuinen naaras pystyy hedelmöityttyään ja veriaterian jälkeen munimaan jopa tuhansia munia (2000). Munista kehittyy satoja larvoja, joista kehittyy edelleen kymmeniä nymfejä ja lopulta vain joitakin aikuisia puutiaisia. Näistä eri kehitysmuodoista merkityksellisimpiä ihmisen kannalta ovat nymfit ja aikuiset puutiaiset, sillä ne levittävät tehokkaimmin mikrobeja.

 

Pienen kokonsa vuoksi puutiaisen havaitseminen voi olla hankalaa. Nymfi on vain 1-2 mm kokoinen ja aikuinenkin puutiainen on vain noin 3-4 mm kokoinen ennen veriateriaa. Naaras on hieman urosta suurempi. Puutiaisen kiinnittymistä ihoon ei välttämättä tunne laisinkaan, vaikka se työntääkin sahalaitaisen imukärsänsä ihon läpi. Imukärsän ulkonevat piikit ankkuroivat puutiaisen tehokkaasti paikalleen ja se voi pysyä iholla useita vuorokausia, ja aikuinen naaraspuutiainen jopa yli viikon. Puutiainen erittää pistokohtaan veren hyytymistä ja tulehdusta estäviä aineita. Puutiainen saa pistokohtaan ihon alle aikaan pienen verilammikon, josta se juo verta. Imemästään verestä puutiainen siivilöi tarvitsemansa ravintoaineet talteen ja palauttaa takaisin punasoluja ja nestettä.

 

Puutiaiset kantavat jopa yli 20 eri taudinaiheuttajaa bakteereina, viruksina, alkueläiminä tai matona. Ihmisen kannalta näistä merkittäviä ovat borrelioosia (eli Lymen tautia) aiheuttavaa borrelia-bakteeri (borrelia burgdorferi) ja puutiaisaivotulehdusta (eli tick borne encephalitis, TBE, Kumlingen tauti, puutiaisaivokuume) aiheuttava TBE-virus. Mainitsemisen arvoinen on myös anaplasmoosia aiheuttava Anaplasma phagocytophilum -bakteeri. Anaplasmoosia tavataan yleisemmin koiralta, mutta bakteeri voi tarttua myös kissaan, hevoseen tai ihmiseen. Uusimpana löydöksenä on nyt Etelä-Suomessa Seilin saarella tavattu puutiaisilta borrelia miyamotoi-bakteeria, joka kuuluu toisintokuumeborrelioiden ryhmään. Tämä bakteeri voi aiheuttaa infektion, johon liittyy influenssan kaltainen korkeakuumeinen yleisinfektio ja keskushermoston tulehdus. Tätä bakteeria on tavattu puutiaisissa useissa Euroopan maissa, muun muassa Ruosissa ja Tanskassa.

 

On arvioitu, että noin joka neljäs Suomessa tavattu puutiainen kantaa borrelia-bakteeria, mutta tämän suhteen on suuria paikallisia eroja 0 %:sta 50 %:iin. Puutiainen saa borrelian tyypillisesti varastoeläinten, kuten hiirien tai myyrien verestä. Bakteeri säilyy hengissä ja lisääntyy näissä pienissä jyrsijöissä ja samalla ne toimivat bakteerin varastona talven yli. Puutiaisessa Borrelia-bakteeri on ruoansulatuskanavassa, josta se aterian kuluessa siirtyy sylkirauhasiin ja edelleen syljen mukana uuteen kohteeseen. Riski saada borrelia-bakteeri punkin puremasta on pienimmillään ensimmäisen 24 tunnin aikana puremasta, ja suurimmillaan kun puremasta on kulunut 48 tuntia. Larva saa TBE-viruksen ruokaillessaan vierekkäin virusta kantavan nymfin kanssa. Tämä tartuntatapa todennäköisesti on syynä sille, että TBE-virusta tavataan puutiaisaivokuumeen riskialueillakin vain noin joka sadannella puutiaisella. Olosuhteiden on oltava otolliset viruksen siirtymiselle nymfiltä larvalle. TBE-virus on puutiaisen sylkirauhasessa jo valmiiksi ja tarttuu uuteen kohteeseen jo muutaman ensimmäisen minuutin aikana puutiaisen kiinnittymisestä. Puutiaisaivotulehdusta vastaan on olemassa rokote.

 

Paras keino ehkäistä puutiaisen puremaa on suojautua niiltä huolellisesti ja tarkistaa päivittäin, ettei puutiaisia ole kiinnittyneenä tai vaeltamassa missään omalla iholla, vaatteissa tai lemmikin turkissa. Puutiaiset suosivat asuinalueenaan havu- ja sekametsää, jossa on sopivasti aluskasvillisuutta ja myös paljon niiden tärkeitä isäntäeläimiä eli pieniä jyrsijöitä ja hirvieläimiä. Esimerkiksi mustikkametsät ovat hyviä puutiaisten elinympäristöjä. Puutiaisia tavataan myös avoimilla alueilla, kuten niityillä ja laitumilla. Oleellista on, että alueella on sopivasti kosteutta ja lämpöä. Puutiainen kiipeää aluskasvillisuudessa hieman korkeammalle, noin 20 cm:n korkeudelle ja odottaa sopivan kohteen saapumista.

 

Kiinnittymättömän puutiaisen poistaminen käy helposti, mutta jo kiinnittyneen puutiaisen poistamisessa sopivasta apuvälineestä saattaa olla huomattava apu. Markkinoilla on erilaisia punkkipihtejä, pinsettejä ja punkkirautoja. Kannattaa kokeilla ja valita omaan motoriikkaan sopiva väline. Puutiaisen poistaminen tapahtuu siten, että ensin tartutaan aivan puutiaisen leukojen kohdalle, niin että todennäköisemmin puutiaisen saa kokonaisuudessaan poistettua. Puutiainen nypätään suoraan ihosta poispäin, ei väännetä, käännetä tai kierretä, jotta puutiainen säilyy ehjänä ja irtoaisi kokonaan. Parhaassa tapauksessa puutiaisesta saadaan leuatkin vedettyä irti ihosta. Puutiaista poistettaessa on huomioitava, että tukehtuessaan se tyhjentää mahansa sisällön takaisin puremakohtaan. Tästä syystä on turvallisinta ensin poistaa puutiainen ja desinfioida alue vasta sen jälkeen. Irrotettu puutiainen kannattaa hävittää huolellisesti. Puremakohdan lisäksi myös käytetyt välineet on hyvä desinfioida. Puremakohtaa kannattaa seurata mahdollisen tartunnan varalta.

 

Kissan ja koiran ulkoloislääkkeet

Lemmikkien suojaaminen puutiaisilta parantaa myös omistajan omaa suojaa puutiaisia vastaan, sillä lemmikit voivat turkissaan kuljettaa puutiaisia kotiin. Sopivan tuotteen valintaan vaikuttaa ensinnäkin se onko samassa taloudessa pikkulapsia, uiko lemmikki paljon, tai viettävätkö kissa ja koira aikaansa samoissa paikoissa. Kaikki koirille sopivat valmisteet eivät sovi kissoille. Jos perheen kissa ja koira ovat läheisissä tekemisissä toistensa kanssa, niin silloin koirallekin kannattaa valita sellainen valmiste, joka on vaaraton kissoille.

Apteekkimme valikoimasta löytyy erilaisia valmisteita niin kissoille kuin koirillekin (paikallisvaleluliuos, panta ja suihke). Paikallisvaleluliuosta tulee käyttää aina terveelle ja ehjälle iholle. Paikallisvaleluliuokset tulee annostella suoraan lemmikin iholle sellaiseen kohtaan, josta tämä ei saa sitä nuoltua (esimerkiksi niskaan). Mikäli perheessä on useampi lemmikki, on huolehdittava, etteivät ne nuole toisiltaan näitä valmisteita. Liuoksen laittaminen lemmikille käy helpoiten, kun turkkiin tekee ensin iholle asti ulottuvan jakauksen. Runsasturkkisten lemmikkien kanssa apukädet saattavat olla iloksi. Iholla ja turkissa tulee olla kevyt rasvakerros, sillä valmisteet jakaantuvat tähän rasvakerrokseen. Jos lemmikki on pestävä, tulee pesun jälkeen odottaa mielellään 3-4 vuorokautta, jotta uutta rasvakerrosta on jälleen muodostunut ihon ja turkin pintaan. Valmisteen laittamisen jälkeen on hyvä odottaa ainakin 2 viikkoa ennen uutta shampoopesua. Lemmikeille tarkoitetut shampoot säästävät turkin rasvakerrosta, jos lemmikin pesussa käytetään ihmisille tarkoitettuja shampoita, voivat ne olla liian peseviä, jolloin on hyvä odottaa pidempään ennen paikallisvaleluliuoksen laittamista. Mikäli haluat varmistaa tuotteen sopivuuden lemmikillesi, voit kokeilla sitä ensin vähän yhteen kohtaan. Seuraa ihoa muutaman tunnin ajan ja mikäli tuote vaikuttaa sopivan voit lisätä loput pipetistä. Jos taas iho näyttää ärtyvän ja haluat poistaa aineen, se onnistuu hieromalla alueelle ensin tavallista ruokaöljyä ja pesemällä huolellisesti lemmikin shampoolla. Mikäli lemmikkiä pestään usein, heikkenee myös valmisteen teho rasvakerroksen peseytyessä pois. Ulkoloishäätökäsittelyä ei kuitenkaan tule toistaa liian usein. Vaikuttavat aineet ovat myrkyllisiä vesieliöille ja tämän vuoksi valmisteen annostelun jälkeen on odotettava 48 tuntia ennen lemmikin kastelemista, jotta vaikuttavat aineet ovat ehtineet ihmeytyä rasvakerrokseen.

Sekä kissoille, että koirille sopiva valmiste on esimerkiksi pelkkää fiproniilia (Frontline vet.), ja sekä fiproniilia että (S)-metopreeniä (Frontline Comp.) sisältävät valmisteet. Nämä tuotteet ovat paikallisvaleluliuoksia, jotka ovat pakkauksissa jaettu valmiiksi annoksiksi. Fiproniilia sisältävästä valmisteesta on olemassa myös suihkemuotoinen pakkaus. Toinen valeluliuosvalmiste sisältää permetriiniä ja imidaklopridiä (Bayvantic vet.). Tämä tuote on vain koirille. Vaikuttavat aineet toimivat synergisesti tehostaen toistensa vaikutuksia. Tämä valmiste paitsi tappaa lemmikkiin osuneet puutiaiset, toimii myös niitä karkottavasti. Kolmas vaihtoehto sisältää permetriiniä (Exspot), jolla on myös puutiaisia sekä tappava että karkottava vaikutus.

 

Punkkipanta on sopiva esimerkiksi silloin, kun tietää koiran uivan paljon. Pannan saa otettua pois uimisen ajaksi. Pannassa vaikuttavana aineena on deltametriini (Scalibor), jonka vaikutustapa on sama kuin liuoksillakin, eli se leviää ihon ja turkin rasvakerrokseen. Myös deltametriini on haitallinen vesieliöille ja kaloille. Panta on laitettava oikein koiran kaulaan, niin että pannan ja koiran väliin sopii kaksi sormea. Pannan sopivuus tulee tarkistaa ajoittain, esimerkiksi kerran viikossa. Pienten lasten, etenkin alle 2 -vuotiaiden kanssa on oltava erityisen tarkkana, jotta he eivät käsittele pantaa, leiki sillä tai laita sitä suuhun. Deltametriini ei sovi kissoille.

 

Eläinlääkärin kautta on lisäksi saatavilla suun kautta otettavia valmisteita, joita niitäkin löytyy muutamaa erilaista. Näistä voit kysyä lisää eläinlääkäriltänne. Niin liuokset, pannat kuin tabletitkin ovat kaikki tehokkaita, mutta mikään valmiste ei anna 100 % suojaa punkkeja vastaan. Tästä syystä huolellinen turkin tarkistus päivittäin on edelleen paikallaan.

 

Sini Mustalahti

Eläintuotevastaava, koirahieroja AT

 

Lähteet:

http://www.utu.fi/fi/yksikot/puutiaiset/Sivut/home.aspx

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/829812/Suomen+puutiaisilta+loydetty+uusi+infektioita+aiheuttava+bakteeri

https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/virustaudit/puutiaisaivotulehdus

https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/bakteeritaudit/borrelia

https://www.thl.fi/ttr/gen/rpt/tilastot.html

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kpp00002&p_teos=kpp&p_osio=108&p_selaus

http://www.bayvantic.fi/

http://www.frontline.fi/Pages/Home.aspx

http://www.exspot.fi/

http://www.scalibor.fi

Orion Pharma: Lemmikin kesä 2015 -koulutusmateriaali

Zoetis: Lemmikin loiset – hoito ja ehkäisy 26.2.2016 koulutusmateriaali

MSD Animal health: Koiran ja kissan yleisimmät sisä- ja ulkoloiset sekä niiden häätö 22.4.2015 koulutusmateriaali

Jani J. Sormunen, Tero Klemola, Eero J. Vesterinen, Ilppo Vuorinen, Jukka Hyvönen, Jari Hänninen, Kai Ruohomäki, Ilari E. Sääksjärvi, Elina Tonteri & Ritva Penttinen Assessing the abundance, seasonal questing activity, and Borrelia and tick-borne encephalitis virus (TBEV) prevalence of Ixodes ricinus ticks in a Lyme borreliosis endemic area in Southwest Finland. Ticks and Tick-borne Diseases 7 (2016) 208-215.

TÄÄLTÄ LÖYDÄT TUOTTEITA KOIRIEN ULKOILOISTEN HÄÄTÖÖN

TÄÄLTÄ LÖYDÄT TUOTTEITA KISSOJEN ULKOLOISTEN HÄÄTÖÖN