Kesä, kärpäset ja muut öttiäiset

Yleisimpiä ongelmien aiheuttajia

Monet hyönteiset tarvitsevat ravinnokseen verta ja ihmisetkin päätyvät välillä tämän aterian hyönteisille tarjoamaan. Monet hyönteiset tunnistavat kohteensa lämmön, kosteuden tai hengityksen hiilidioksidin perusteella.

Hyttyset ovat varmasti kaikille tuttuja kesän inisijöitä. Suomessa on noin 40 hyttyslajia ja niitä esiintyy yleensä toukokuulta syyskuulle. Erityisesti lämmin ja sateinen sää on hyttysten mieleen, pienikin tuuli kuitenkin vaikeuttaa hyttysten liikkumista. Hyttyset lisääntyvät seisovassa vedessä, joten omassa pihassa voi yrittää vaikuttaa hyttysten määrään vähentämällä seisovaa vettä, esimerkiksi tyhjentämällä lasten kahluualtaat aina käytön jälkeen. Hyttyset lepäävät varjossa, joten tiheä kasvillisuus voi tietää suurempaa hyttysten määrää. Suomessa hyttyset levittävät harvoin tauteja, mutta ulkomailla esimerkiksi malaria on hyttysten välittämä sairaus. Hyttysten pisto aiheuttaa monilla iholle paukaman, joka kutiaa ja voi turvota reilustikin. Yleensä alkukesästä hyttysten pistot aiheuttavat reilummin oireita ja loppukesää kohti oireet monesti vähenevät.

Mäkärä on 2-5 millimetrin pituinen kärpästä muistuttava hyönteinen, jota esiintyy yleensä kesäkuusta syyskuuhun. Naaras mäkärä leikkaa leukaosillaan ihoon haavan, johon se erittää veren hyytymistä estäviä aineita, joista ihoreaktio johtuu. Mäkärän jäljiltä ihossa on yleensä kivistävä ja kutiava punainen paukama, joka saattaa kestää useitakin viikkoja. Polttiainen on 1-2 millimetrinen hento hyönteinen ja pienen kokonsa vuoksi pääsee hyvinkin pienistä raoista kuten hyttysverkon läpi helposti. Polttiaisia on Keski- ja Pohjois-Suomessa kesäkuusta syyskesälle. Polttiaisen jäljiltä iholla voi olla suora rivi kirveleviä ja punoittavia näppyjä.

Paarmat vaivaavat erityisesti kesäkuukausina aurinkoisella ja lämpimällä säällä. Paarmojen puremat voivat olla hyvinkin kipeitä. Iholle nousee usein laaja, turvonnut paukama, jonka keskellä on vetistävä näppylä. Hirvikärpänen taas on syyskesän riesa ja se tarttuu matkaan yleensä metsästä luullessaan ihmistä hirveksi. Niitä löytyy useimmiten pään alueelta, niskasta ja selästä. Hirvikärpäset ovat varsin kestäviä eivätkä välttämättä kuole saunottaessa. Hirvikärpäsen jäljiltä ihossa voi olla näppy, joka voi varsin helposti märkiä ja kestää useita vuorokausia, jopa kuukausia. Myös ihottuma on mahdollinen.

Punkki on noin 1-3 millimetriä pitkä, mustanruskea litteä loinen, joka käyttää ravinnokseen verta. Ne liikkuvat yleensä huhti-lokakuun välillä. Punkit viihtyvät erityisesti korkeassa heinikossa, aluskasvillisuudessa, pensaikoissa ja puiden lehtien alapinnalla. Punkin puremasta on mahdollista saada Lymen borrelioosi tai TBE eli puutiaisaivokuume. TBE:tä kantavia punkkeja on lähinnä rannikkoseudulla ja Ahvenanmaalla, Lappeenrannan ja Maaningan seudulla. Näillä alueilla paljon oleskelevien on hyvä hankkia punkkirokote TBE:tä vastaan. Borrelioosilta ei voi ennakkoon suojautua, mutta se voidaan hoitaa antibiooteilla. Iholle ilmaantuva tulehdus, laajeneva punoitus ja yli 5cm rinkula puremakohdan ympärillä ovat syitä mennä lääkäriin.

Ampiaiset ja mehiläiset pistävät ihmistä yleensä vain uhattuna. Huitominen ei siis auta häätämään ampiaista vaan voi saada sen pistämään. Mehiläisen piston jäljiltä ihoon jää yleensä piikki, joka pitää poistaa. Pisto aiheuttaa yleensä varsin kovan kivun ja turvotuksen. Joillekin ampiaisen tai mehiläisen pisto voi aiheuttaa anafylaktisen reaktion, johon ensiapuna annetaan adrenaliinipistos. Vaikeasti allergisilla adrenaliinikynä yleensä kulkeekin mukana. Ampiaisen ja mehiläisen pistoissa ei yleensä ole ristiallergiaa eli esimerkiksi ampiaiselle allerginen ei ole automaattisesti mehiläiselle allerginen.

Ennaltaehkäisy

Kuten elämässä yleensä myös hyönteisten kanssa eläessä kannattavaa on ennaltaehkäisy eli suojautuminen ja torjunta. Ensisijaisesti iho on hyvä suojata vaatteilla: pitkät hihat ja lahkeet ja yleensä vielä vaaleat vaatteet. Ilmeisesti hyttyset ja punkit suuntaavat herkemmin jostain syystä tummiin vaatteisiin. Osa hyönteisistä saattaa pistää myös ohuen vaatteen läpi. Pääkin on hyvä suojata hatulla ja esimerkiksi hyttyshattu on metsässä liikkuessa hyvä suoja monilta hyönteisiltä. Lisäksi umpinaiset kengät on hyvä muistaa. Lahkeensuut voi myös laittaa sukkien sisään, jolloin hyönteiset eivät pääse lahkeen alle. Esimerkiksi mäkärät ja polttiaiset pääsevät pienen kokonsa vuoksi helposti vaatteiden alle. Voimakkaat tuoksut voivat myös huokutella hyönteisiä, joten niitä on hyvä välttää.

Suurin osa hyönteisistä löytää ihmisen hiilidioksidin, lämmön ja kosteuden perusteella. Hyönteiskarkotteet sekoittavat hyönteisten suunta-aistin, jolloin ne eivät löydä iholle. Hyönteiskarkotteet eivät sokeuta tai tapa hyönteisiä. Vaatteilta paljaaksi jäävät ihoalueet on hyvä suojata vielä hyönteiskarkotteella. Vaatteisiinkin karkotetta voi vielä suihkaista. Karkotteet voivat kuitenkin vahingoittaa keinokuituisia vaatteita ja muoveja, joten kannattaa tutustua pakkauksen ohjeisiin huolella. Karkotteet suojaavat vain sen alueen, mille karkotetta on laitettu. Karkotteiden ikäsuosituksissa voi olla isojakin eroja, joten tästäkin syystä ohjeet on hyvä lukea. Joillakin eteerisillä öljyillä voi olla hyönteisiä karkottavia vaikutuksia, esimerkiksi sitronellaöljyllä.

Luonnossa liikkumisen jälkeen on hyvä tehdä punkkitarkastus koko keholle. Erityisesti ihotaipeet ja karvaiset alueet sekä korvien taustat ja pää kannattaa tarkistaa. Punkit on hyvä poistaa iholta heti huomatessa. Punkki poistetaan tarttumalla punkkipihdeillä tai-raudalla punkista mahdollisimman läheltä ihoa, välttäen ylimääräistä puristamista ja nostamalla rauhallisesti suoraan ylös. Punkin päälle ei pidä laittaa voita tai voiteita, koska ne saavat punkin oksentamaan, jolloin tautiriski kasvaa.

Miten hoidan?

Jos kuitenkin hyvästä suojautumisesta huolimatta paukamia iholle tulee, niin hoito on aiheuttajasta riippumatta aika lailla sama. Kutiavaan paukamaan voi levittää hydrokortisonivoidetta tai antihistamiinipuikkoa. Lisäksi on mahdollista käyttää hydrokortisonia sisältävää antimikrobista voidetta erityisesti selvästi tulehtuneisiin paukamiin. Aloe-geeliä voi kokeilla myös helpottamaan kutinaa. Kovaan kutinaan voi kokeilla suun kautta otettavia antihistamiinitabletteja. Varsinkin hyttysille herkästi reagoiva voi jo etukäteen ottaa antihistamiinitabletin, jos tietää joutuvansa pistoille alttiiksi. Ampiaisen ja mehiläisen pistoissa ensiapuna voi ottaa Kyypakkauksen. Useita pistoja saaneen tilannetta on hyvä seurata. Ampiaisen, mehiläisen ja paarman puremiin voi käyttää kylmiä kääreitä lievittämään kipua. Vaikeissa ja laajoissa oireissa on aina hyvä hakeutua lääkärin hoitoon aiheuttajasta riippumatta. Samoin, jos on yleisoireita kuten kuumetta tai hengenahdistusta.

Kyy

Otetaan esiin vielä kyy vaikkei se hyönteinen olekaan. Kyy on Suomessa ainut luonnossa elävä myrkkykäärme. Yleensä kyy väistää ihmistä, mutta uhattuna tai yllätettynä kyy voi purra. Kyyn purema on yleensä kaksi pientä 2-3 millimetrin etäisyydellä olevaa pistoreikää ihossa, muukin on toki mahdollista. Kyyn myrkky aiheuttaa kudostuhoa ja paikallista turvotusta. Pureman jälkeen voi tulla myös yleisoireita. Noin 75%:lla tulee puremasta vain paikallisoireita, mutta 25%:lla tulee vakavampia yleisoireita. Allerginen reaktio on myös mahdollinen. Ensiapuna voi ottaa Kyypakkauksen vaikka sen tehosta ei olekaan näyttöä, mutta se ei toisaalta ole haitaksikaan. Puremakohtaa ei pidä käsitellä millään tavoin. Liikkumattomuus on tärkeää, ettei pureman myrkky leviä. Esimerkiksi raajan voi lastoittaa, ja mikäli mahdollista, pureman uhri on hyvä kantaa pois paikalta. Kyyn pureman jälkeen on aina hakeuduttava lääkärin hoitoon.

Sanni Asikainen

farmaseutti

www.terveysportti.fi

www.tervesyskirjasto.fi